Johtoryhmän blogi: vt. sivistysjohtajan kurkistus koulumaailmaan

ma toukok. 29 13:20:00 2023

Koulunkäynnin sujumisen ja oppimisen arvioinnit on tehty, ja koulujen lukuvuosi alkaa olla jälleen päätöksessään. Viimeinen viikko yhteisöllisine tapahtumineen, päättäjäisineen ja valmistujaisjuhlineen kruunaa vaiherikkaan vuoden. Edessä on hartaasti odotettu kesäloma. Toivottavasti jokaisen lapsen, nuoren ja kotien lomapäivät sujuvat leppoisasti, ja mieli saa tulevien viikkojen aikana rauhoittua ja virkistyä. Sama toive koskee tietysti myös henkilöstöä.

Kempele on rekrytoinut kevään aikana uuden sivistysjohtajan riveihinsä. Tehtävän ottaa vastuulleen Aluehallintovirastossa opetustoimen ylitarkastajana toimiva KM Jyri Ulvinen. Uusi johtaja tarttuu puikkoihin heinäkuun alussa, joten olen päässyt kevään aikana itse hoitamaan sivistysjohtajan virkaa oman toimen ohessa.

Vaikka kalenterissa on riittänyt tunkua, astetta tarkempi kurkistus erityisesti koulumaailmaan on ollut kiinnostava ja opettavainen kokemus. Opetuspalvelut on sekä taloudellisesti että henkilöstömäärältään kunnan suurin toimiala. Se näkyy myös investointiohjelmassa. Käynnissä ovat Kirkonkylätalon jätti-investointi ja Linnakankaan koulun laajennusprojekti, ja valmistelupöydällä ovat muun muassa Ketolanperän koulun peruskorjausurakka sekä Ylikylän koulun liikuntasalihanke. Itse koulutyössä keskustelua on käyty runsaasti kansallisestikin kuumista puheenaiheista, kuten oppilaiden koulumenestyksestä, kasvavasta erityisen tuen tarpeesta sekä älypuhelimista.

Alkukevään kuohuttavin teema koulumaailmassa liittyi uusimpiin PISA (Programme for International Students Assessment) tuloksiin, jotka eivät Suomea erityisemmin mairitelleet. Pisa-tulokset selvittävät peruskoulun päättövaiheessa olevien 15-vuotiaiden nuorten taitoja lukemisessa, matematiikassa ja luonnontieteissä. Suomi on paistatellut pitkään vertailun kärkimaana, mutta vuodesta 2006 lähtien tulokset ovat luisuneet tasaisesti alaspäin. Samalla, kun Suomi on pudonnut koulutuksen ja osaamisen kärjestä, naapurimaamme Viro on pyyhkäissyt ohi koulutuksen mallimaaksi.

Vaikka suomalainen koulujärjestelmä kestää edelleen vertailun globaalisti, puhe Suomen Pisa-ihmeen hiipumisesta on voimistunut. Oppimistulokset huononevat, mutta kukaan ei oikein tunnu tietävän, miksi. Syitä on etsitty koulutukseen kohdistetuista leikkauksista, asenteista ja arvostuksesta, oppilaiden koti- ja kielitaustoista, luokkakokojen kasvamisesta, digitalisaatiosta, lukemisen vähenemisestä, inkluusiosta, avoimista oppimisympäristöistä ja niin edelleen. Yhtäkaikki, oppimistulosten hajonta on kasvanut nopeasti ja osaaminen eriytyy huolestuttavaa tahtia. Oppimiserot kuntien, kunnan osa-alueiden ja jopa saman kunnan eri koulujenkin välillä voivat olla isoja. Asuinalueet, koulut ja perheet jakautuvat yhä selvemmin hyvin pärjääviin ja huono-osaisiin.

Pisa-kohun laannuttua yltyi keskustelu voimakkaasti kasvavasta oppilaiden erityisen tuen tarpeesta. Yhä useampi koulupolkua askeltava lapsi ja nuori tarvitsee tukea oppimiseen, arjesta selviämiseen, neuropsykiatrisiin pulmiin tai masennukseen ja ahdistukseen. Kaikenlainen levottomuus, ja suoranainen aggressiivisuus, on oppilasaineksessa lisääntynyt. Koulunkäynnin tukea tarvitsee ennätyksellisesti lähes 130 000 suomalaista lasta. Kevyempää tehostettua tukea saa yli 75 000 koululaista ja vahvempaa, erityistä tukea 53 000 oppilasta – siis lähes neljännes kaikista oppilaista. Kolmessakymmenessä vuodessa tuen saajien määrä on kahdeksankertaistunut. Trendi on huolestuttava ja se kertoo omaa karua kieltään myös kotien haasteista. Mikään määrä erityisopettajia tai -ohjaajia ei tule riittämään, mikäli emme saa nykyistä parempaa otetta ongelmien juurisyistä ja pysty tekemään vahvempaa ennaltaehkäisevää työtä. Tässä onnistuaksemme tarvitsemme saumatonta yhteistyötä hyvinvointialue Pohteen kanssa.

Yhtenä keskeisenä koululaisten levottomuutta selittävänä tekijänä on pidetty älylaitteita. Erityisesti kännykät koukuttavine sovelluksineen, someineen ja peleineen on nostettu tikunnokkaan. Eikä ihme, sillä puhelinten parissa vierähtää helposti tuntikausia päivittäin. Jo lyhyt aika ilman puhelinta voi ilmetä erilaisina vieroitusoireina, ärtymyksenä ja ahdistuneisuutena. Asia onkin noussut pöydälle jopa maan hallitusneuvotteluissa. Kempeleessä nuorisovaltuusto teki asiasta valtuustokysymyksen. Kyseessä on visainen pulma ratkaistavaksi, sillä lähes kaikilla yli 15-vuotiailla suomalaisilla on älypuhelin ja kahdella kolmasosalla ekaluokkalaisistakin. Älypuhelimista on tullut kiinteä osa kaikenikäisten jokapäiväistä elämää ja arkea - oppimistakin.

Älypuhelimien voimakas marssi lasten ja nuorten arkeen on vielä tuore ilmiö. Ei olekaan yllättävää, että niiden sovittaminen osaksi koulupäiviä, oppimista ja koulujen toimintakulttuuria hakee muotoaan. Vaikka kouluilla on lainsäädännön nojalla mahdollisuus rajata oppilaiden kännykän käyttöä koulupäivän aikana, ja koulujen toimintatavatkin ovat pääosin yhteneväisiä asiassa, olisi kaikkien etu, että älypuhelimien käyttöön kouluissa saataisiin kansallisesti nykyistä selkeämmät pelisäännöt. Tämä ei vaadi uusia lakeja, eikä yksityiskohtaista normitusta, vaan maalaisjärkistä yhteistä ohjeistusta paikallisesti sovellettavaksi. Älypuhelinten käyttö tuskin tulee jatkossa ainakaan vähenemään.

Muutaman kuukauden kurkistus koulumaailmaan on avannut silmiä ja lisännyt ymmärrystä siihen arkeen, jota rehtorit, opettajat, erityisopettajat, ohjaajat ja muu kouluympäristössä työskentelevä henkilöstö opinahjoissa päivittäin elää. Vaikka valtaosalla kouluikäisistä lapsista ja nuorista asiat ovat hyvin ja arki sujuu mutkattomasti, ongelmanuorten määrä ja päivittäisten haasteiden laaja kirjo on silti jopa yllättänyt. Huoli on, miten kouluarjessa ahertava henkilöstö ja johto jaksavat tulevaisuudessa työssään, jos negatiivisen suunnan murtavia korjausliikkeitä ei saada yhteiskunnassa pian tehtyä.

Olen kevään aikana tuntenut suurta ylpeyttä opetuksen parissa työskentelevästä henkilöstöstämme. On ollut mahtava nähdä, kuinka ammattitaitoisia ja sitoutuneita rehtoreita, opettajia ja muita työntekijöitä Kempeleessä on opetuspalveluissa(kin). Kouluviikot ja -päivät suunnitellaan laadukkaasti, ja jokaista nuorta käsitellään yksilönä, oppimisen tuen tarpeet kammataan pieteetillä ja ratkaisuja räätälöidään vaivaa säästämättä. Arvostus tätä työtä kohtaan on ollut aina suurta, mutta se on kasvanut viime kuukausina entisestään. Kysehän on samaan aikaan sekä jokaisen nuoren elämästä että meidän kaikkien tulevaisuudesta. Hyvä on kasvaa Kempeleessä!

Tuomas Lohi
vt. sivistysjohtaja
Kempeleen kunnanjohtaja