Johtoryhmän blogi: hallintojohtaja - kuulemisen ja vuorovaikutuksen tärkeydestä

ma elok. 22 13:13:00 2022

Suomessa on lainsäädännöllä turvattu oikeus tulla kuulluksi. Oikeus koskee jokaista omissa asioissaan. Sen lisäksi kuntalaisella on oikeus tulla kuulluksi kunnan asioissa ja vaikuttaa kunnan toimintaan. Kempeleessä tunnetuin esimerkki kuntalaiskuulemisesta lienee edelleen kuntalaisäänestys siitä, tulisiko Kempeleen olla kunta vai kaupunki. Parhaimmillaan kuulemisessa ei ole kyse vain lakisääteisen oikeuden toteuttamisesta. Kuulemisella on nimittäin merkittäviä ja odottamattomia oheisvaikutuksia, joilla on myönteinen vaikutus lopputulokseen. Erilaisissa kuntalais- ja taustakyselyissä nousee usein esiin sellaisia näkökulmia, joita ei ole osattu pohtia asian valmistelussa tai ennakkosuunnittelussa. Joskus vastaajien enemmistö puolestaan asettuu sellaisen kyselyssä esitetyn vaihtoehdon taakse, jonka suosiota ei olisi osannut arvata ennen kyselyä. Tällöin kyselyn kautta on syntynyt uutta ja arvokasta tietoa, joka voidaan ottaa huomioon päätöksenteossa ja toiminnan suunnittelussa. Pelkkä mekaaninen kuuleminen ei itsessään ole hedelmällistä, vaikka se täyttääkin lainsäädännön vaatimukset. Oleellisempaa on saada tietoa ja näkemyksiä, jotka jäisivät pimentoon ilman kuulemista. Aito vuorovaikutus on ratkaisevaa.

Esimerkkinä virkamiehen näkökulmasta yllättävästä tuloksesta voi mainita alkuvuodesta Kempeleessä toteutetun kuntalaiskyselyn, jossa parhaiten toimivaksi palveluksi arvioitiin terveydenhuollon palvelut. Vastaus oli yllättävä sen vuoksi, että yleensä terveydenhuollon palveluita käsitellään vain negatiivisen ulottuvuuden kautta: aikoja ei saa, ruuhkaa on liikaa ja niin edelleen. Sadat kempeleläiset olivat kuitenkin sitä mieltä, että kunnan palveluista se ansaitsee parhaan arvosanan. Toisena hiljattain eteen tulleena yllätyksenä toimii yhteisöllisyysohjelman valmistelun taustakysely, jossa kysyttiin, miten tärkeänä kempeleläiset kokevat nykyään käytössä olevat osallistamisen tavat. Oletin, että tärkeimpänä pidettäisiin osallistuvaa budjetointia tai kuntalaisten palkitsemista, mutta olin väärässä. Tärkeimmäksi koettiin kuntalaisten kuulemiset ja kyselyt sekä mahdollisuus yleisen palautteen antamiseen. Siis kuuleminen ylipäätään! Palkitseminen ja sponsorointi olivat vähiten tärkeäksi koettu kokonaisuus osallistamisessa, joten ilman kyselyä eläisin edelleen virheellisten oletusteni varassa.

Kuulemisten kautta saadut yllätykset ovat muistutus siitä, että yksittäisen viranhaltijan tai valmisteluryhmän oletukset voivat mennä täysin pieleen, ellei kuulemista ja vuorovaikutusta kuntalaisten kanssa ole järjestetty. Tästä syystä kaikissa merkittävissä päätöksissä tulisi varmistaa, että käyttäjäryhmän näkemykset on kartoitettu ja otettu huomioon. Eikä kyse ole pelkästään kuulemisen kautta saadusta valmistelun taustatiedosta, vaan myös siitä, että kuulluksi tuleminen ja mahdollisuus palautteen antamiseen tuntuu olevan hyvin monelle kuntalaiselle itseisarvo. Ei ole paljoa vaadittu, että me kuntaorganisaatiossa kuulemme ja kuuntelemme.

Toni Saranpää
Hallintojohtaja